Hunajan käyttö

Hunajaa käytetään eniten makeutus- ja säilöntäaineena sokerin
sijasta ja muutenkin ruuanlaitossa, esimerkiksi taikinan nostatta-
misessa ja marinoinnissa. Hunajan sokerit ovat pienimolekyylisiä
ja imeytyvät nopeasti elimistöön, joten hunaja on erinomainen
välipala esimerkiksi urheilijalle suorituksen aikana tai sen jälkeen.

Antibakteerisuutensa takia hunaja on myös tehokas ja luonnonmu-
kainen tapa hoitaa vammoja ja sairauksia: hunajaa voidaan käyttää
ulkoisesti haavojen, palovammojen, hiertymien ja ihosairauksien
hoitoon sekä kauneudenhoitoon. Sisäisesti nautittuna hunaja soveltuu
infektiotautien ehkäisyyn ja hoitoon sekä ruuansulatuksen parantamiseen.

Hunajassa on terveellistä siitepölyä, joka muun muassa vahvistaa
ja palauttaa elimistön tasapainoa, tasoittaa hormonitoimintaa, auttaa
eturauhasvaivoihin ja lisää hedelmällisyyttä sekä imettävien äitien
maidontuotantoa.

Siitepölypitoista hunajaa voidaan käyttää myös siitepölyallergioiden
ennalta ehkäisyyn nauttimalla sitä päivittäin kuukausia ennen kuin
siitepölyä alkaa lennellä. Erittäin pahasta siitepölyallergiasta kärsivälle
hunaja aiheuttaa oireita, joten heidän kannattaa kokeilla suodatettua hunajaa.

Hunaja saattaa sisältää Clostridium botulinum –bakteerin itiöitä, jotka ovat aikuiselle ihmiselle täysin vaarattomia, mutta voivat
aiheuttaa pienillä lapsilla vakavan ruokamyrkytyksen, imeväisbo-
tulismin. Imeväisikäisillä suoliston mikrobikasvusto ei ole vielä
täysin kehittynyt, ja siksi C. botulinum –itiöt voivat kertyä ja kehit-
tää botulinum-toksiinia, joka aiheuttaa myrkytyksen. Pohjois-
maissa on todettu viisi imeväisbotulismi-tapausta vuosina 1997-
1999, yksi Tanskassa ja neljä Norjassa, ja kaikissa tapauksissa
tartunnan lähde on ollut hunaja. Suomessa tapauksia ei ole ollut,
mutta koska bakteeri-itiöitä on Elintarvikeviraston tutkimuksissa
löydetty pienestä määrästä hunajaa, on päätetty lisätä
Suomessa myytäviin hunaja-purkkeihin varoitusteksti
”Ei alle 1-vuotiaille”.

TIESITKÖ: Mehiläiset kuljettavat siitepölyä takajalkojensa
vasuissa valkuaisainelähteekseen ja ravinnokseen. Tarhaaja
kerää siitepölyn pesän suulle asetettavalla keruulaitteella,
johon mehiläisten kantamat siitepölypallot putoavat ennen
pesään menoa. Keruusta ei ole vahinkoa mehiläisille, sillä
ravintoa jää aina tarpeeksi pesänkin tarpeisiin. Siitepöly
sisältää valkuaisaineita, aminohappoja, hiilihydraatteja, vita-
miineja, flavanoideja, entsyymejä, kivennäisaineita, antibiootti-
sesti vaikuttavia aineita ja hormonin tavoin vaikuttavia aineita.

Clostridium botulinum –bakteerin itiöitä on kaikissa maa- ja
kasviperäisissä tuotteissa, esim. porkkanassa, mutta koska
tunnetuissa imeväisbotulismi-tapauksissa tartunnanlähde on
ollut hunaja, varoitusmerkintä on vain hunajapakkauksissa.