Mehiläispesä

Mehiläispesän rakentuminen alkaa kennoista. Kenno on mehiläisva-
hasta valmistettu kuusikulmainen putki, joka jokaiselta sivultaan
rajoittuu toisiin kennoihin. Kennot muodostavat seinämän, jossa
kennopohjien toisella puolella on vastakkaiseen suuntaan aukeavia
samanlaisia kennoja. Kaikkien toisissaan kiinni olevien kennojen
muodostamaa suunnilleen 2,5 senttimetrin paksuista rakennelmaa
sanotaan kakuksi. Sikiökakkujen kennoista suurimpaan osaan emo
munii ja vain yläosan kennoihin varastoidaan siitepölyä ja hunajaa.
Hunajakakuissa puolestaan on enimmäkseen hunajaa, ja juuri
hunajakakut mehiläishoitaja satokauden päätyttyä pesistä kerää.

Luonnonvaraiset villimehiläiset rakentavat vahakakustonsa puunko-
loon tai johonkin muuhun onkaloon. Tarhamehiläisten pesät ovat
ihmisten rakentamia ja hoitamia. Luonnonvaraisten mehiläisten alueilla
tarhausta harrastetaan vain hunajan saamiseksi, sillä mehiläiset kyllä
pärjäisivät omillaankin, mutta tuontimehiläisten alueilla, esimerkiksi
Suomessa, ihmisen apu on mehiläisille välttämätöntä.

Tarhamehiläisille annetaan kakkujen käsittelyn helpottamiseksi
valmiita puukehysteisiä vahapohjukkeita, joihin mehiläiset saavat
rakentaa kakut.

Kehät sijoitetaan vierekkäin pesäosastoihin, jotka ovat päältä
ja pohjasta avoimia styrox- tai puulaatikoita. Kehät ripus-
tetaan osaston yläreunan listoihin sellaisen välimatkan päähän toisis-
taan, että mehiläiset mahtuvat rakentamaan kakut ja liikkumaan
niiden päällä. Yleensä kehiä on pesäosaston koosta riippuen
7- 11 vierekkäin. Osastoja taas lisätään kesällä ja vähennetään
syksyllä, aina mehiläis- ja hunajamäärän mukaan, joten
mehiläispesät ovat vaihtelevan kokoisia torneja.

Pesä asetetaan jonkinlaiselle tukevalle jalustalle, vaikkapa tiiliskivien
tai rakennuslevyjen päälle, 5 – 20 senttimetrin korkeudelle maasta.
Alimmaisena pesässä on pohja, jossa on lentoaukko ja lentolauta.
Pohjan päälle ladotaan pesäosastoja kehineen tarpeellinen määrä,
yleensä talvella kaksi ja kesällä jopa seitsemän. Osastojen päälle
tulee välikatto ja ulkokatto. Syksyllä ruokintaaikaan ylimmän osaston
päällä on lisäksi syöttölaatikko.

Pesälaatikot myydään pintakäsittelemättöminä, mutta ennen käyttöön-
ottoa ne kannattaa maalata, jotta ne kestävät säätä ja näkyvät
mehiläisille hyvin. Maalin pitäisi olla myrkytöntä ja sellaista, ettei se
liimaa osastoja toisiinsa. Suositeltavin väri on vihreä, muita hyviä ovat
valkoinen, keltainen ja sininen.

TIESITKÖ: Sikiökennojen kohdalla kakun paksuus on hiukan reilu
kaksi senttimetriä, kun taas ruokakennot, jotka ovat hiukan erillään,
rakennetaan yleensä pidemmiksi ja kakku voi tällöin olla yli kolmekin
senttiä paksu. Sikiökennojen katot ovat hiukan kuperia ja mattapintai-
sia, hunajakennojen puolestaan tasaisia, kiiltäviä ja usein märän
tummia kanteen koskettavan hunajan takia.

Mehiläistarhan sijoittaminen