Hunajan kerääminen

Hunaja kerätään mehiläispesistä satokauden päätteeksi (Suomessa
heinä-elokuussa) siten, että hunajakennostot otetaan pesistä pois ja
tilalle laitetaan tyhjiä vahakennostoja sekä erillinen ruokinta-astia,
jossa on nestemäistä sokeria talviravinnoksi.

Hunaja kuoritaan kennoista kuorimakammalla tai –telalla hunajalin-
koon, jossa se irrotetaan keskipakoisvoiman avulla. Lingosta hunaja
valutetaan siivilöintialtaaseen, jossa vahanmuruset ja muut roskat
jäävät siivilöihin ja puhdas hunaja valuu säilytysastioihin. Roskaton
hunaja on sellaisenaan valmista nautittavaksi, mutta myyntihunaja
vielä vaivataan pehmeäksi ja notkeaksi.

Suomen ilmaston takia mehiläinen ei ole täällä luonnonvarainen, vaan
se on tuotu Suomeen 1700-luvun lopulla tarhausta varten. Jotkin
karanneet mehiläisparvet kyllä selviävät Suomen luonnossa, mutta
niiden pesistä ei hunajaa saada. Sen sijaan esimerkiksi Afrikassa,
jossa villimehiläiset ovat yleisiä, puunrunkopesien sijainnit tiedetään
ja villimehiläistenkin hunajaa voidaan kerätä.

TIESITKÖ: Kennohunajassa, joka nautitaan suoraan vahakennoista,
luonnolliset aromit ovat säilyneet vahvempina kuin kerätyssä huna-
jassa. Kennoista irtoavan vahan voi sylkeä pois tai niellä; vaha
käyttäytyy elimistössä kuidun tavoin. Kennohunajaa myyvät jotkut
mehiläishoitajat ja luontaistuotekaupat.