Mesi

Hunajan lähtöaine on kukkien mesi, joka koostuu vedestä (n. 55 %),
sokereista (n. 40 %) sekä valkuais- ja kivennäisaineista (n. 5 %).
Meden sokeri on enimmäkseen ruokosokeria, mutta yleensä myös
rypäle- ja hedelmäsokeria. Sokeripitoisuuteen vaikuttavat kukkien
koko, ikä ja sijainti kukinnossa sekä kasvualustan ilmavuus, kosteus
ja ravinteisuus. Meden eritys on lajikohtainen ominaisuus, ja samankin
lajin meden tuotanto vaihtelee päivän aikana ja kesän eri vaiheissa.

TIESITKÖ: Meden lähtöaine on kasvien siiviläputkissa virtaava
siiviläneste. Siiviläputket päättyvät kukissa tai kukkien ulkopuolella
oleviin mesiäisiin, joissa oleva eritesolukko erittää mettä. Kirvat
pystyvät imemään siivilänestettä suoraan siiviläputkista. Sitä siivilä-
nestettä, joka menee sellaisenaan kirvojen elimistön läpi ja edelleen
kasvien lehdille ja maahan, kutsutaan mesikasteeksi. Mehiläiset
keräävät myös mesikastetta ja valmistavat siitä lehtihunajaa, joka
ulkoisesti muistuttaa hunajaa, mutta josta puuttuvat kukkaishunajan
biologisesti arvokkaat ominaisuudet. Lehtihunaja ei ole yhtä hapanta
kuin kukkahunaja, sen pH on 4–5,4.