MEHILÄISVUOSI:

KEVÄT

Kun ilma keväällä lämpenee 8-10 asteeseen, lentoaukot avataan ja mehiläiset päästetään puhdistuslennolle eli ulostamaan koko talven kestäneen tauon jälkeen. Mehiläinen ei yleensä ulosta pesäänsä talvella, ja koska se kuitenkin syö runsaasti, on tyhjennystarve keväällä melkoinen.

Sikiöinti eli toukkien kasvatus alkaa yleensä vähäisenä jo helmikuussa ja lisääntyy kevättä kohden. Varsinaisesti sikiöinti käynnistyy huhtikuussa ilmojen lämmetessä ja mehiläisten voidessa taas täydentää siitepölyvarastojaan. Talvimehiläiset ovat kevään korvalla jo elämänsä loppupuolella, ja tavallisesti niitä kuoleekin nopeammin kuin uusia ehtii syntyä, joten pesän väkilukumäärä voi olla laskeva toukokuuhun saakka.Toukokuun alussa ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä mehiläishoitaja puhdistaa pesän pohjan, varmistaa riittävän sikiöintilämpötilan, asettaa lisäruokintakehän ja tarvittaessa muuttaa osastojen järjestystä. Tällöin tulisi myös aloittaa varroapunkkien määrän seuranta. Se onnistuu parhaiten pesän alle laitettavalla punkinseurantalevyllä, jonka saalis kertoo torjuntatoimenpiteiden tarpeen.

Pesien tilannetta tarkkaillaan kerran viikossa ja huolehditaan ruuan riittämisestä. Aina kylmän tai hyvin sateisen sään aikana tulisi pesiin laittaa lisäruokaa, ettei kehitys ruuanpuutteen vuoksi häiriinny. Parveilukausi alkaa toukokuun lopulla ja kestää yleensä heinäkuun puoliväliin. Parveilu on mehiläisten luonnollinen tapa lisääntyä ja laajentaa elinpiiriään, sillä siinä vanha emo ja vanhat mehiläiset muuttavat pesästä uuteen paikkaan ja nuoret mehiläiset jäävät vanhaan pesään ja kasvattavat itselleen uuden emon. Tarhaajalle parveilu merkitsee hunajantuottajien vähenemistä, joten hänen on pyrittävä pitämään pesät sellaisina, että mehiläiset niissä pysyvät ja viihtyvät.

TIESITKÖ: Varroapunkki loisi alun perin vain sellaisessa mehiläisrodussa, joka oli sopeutunut siihen eikä loisesta ollut juuri haittaa. Ihmisen sekoittaessa rotuja varroa levisi mehiläisiin, jotka eivät kyenneet puolustautumaan sitä vastaan, ja varroasta tuli yksi tärkeimmistä syistä mehiläisten talvisiin joukkokuolemiin. Varroa munii mehiläisten sikiökennoihin ja tuhoaa tai ainakin vahingoittaa sikiöitä. Aikuisiin mehiläisiin punkit purevat haavoja, joihin pääsevät pesiytymään taudinaiheuttajat, joista jotkut ovat vaarallisempia kuin punkin itsensä aiheuttamat tuhot. Vuosia punkin runtelemat pesät eivät ole riittävän vahvoja talvehtimaan eivätkä vioittuneet mehiläiset pysty huolehtimaan pesästä.

Mehiläisten kesä